Tekstit

Hidas sunnuntai

Kuva
Tänään on ollut hyvä päivä. Hidas, kiireetön aamu. Lueskelua, teetä ja ulkoilua (kerrankin ei sada!). Tässä päivässä on ollut sellainen merkillinen seikka, että siinä on tuntunut olevan pitempiä tunteja kuin arkena.

Luin vähän eteenpäin Marie Brennanin A Natural History of Dragonsia, joka vaikuttaa todella kiinnostavalta. (Olen taas ajautunut siihen pisteeseen, että luettavien kirjojen pino on kohta korkeampi kuin yöpöydän lukulamppuni.) Kirjasta on paljon varauksia, joten priorisoin sen muutaman muun kesken olevan ohitse.

Kävin kävelemässä ja ihailin värikkäitä lehtiä. Leivoin sämpylöitä, joista kerrankin ei tullut kivikovia, ja askartelin leikekirjaa. Askarteleminen on rentouttavaa, pitäisi tehdä sitä useammin.

Eilinen meni aikalailla kirjoittaessa, joten tänään olen pitänyt siitä vapaata, mutta muutama idea kutkuttelee mielessä, joten ehkä laitan ne vielä paperille. Eräs tekstiin liittyvä lukko on onneksi loksahtanut auki.

Esimerkki kirjoittajan viikosta

Viikko sitten päätin kokeilla kirjata viikon kirjoittamiseen käyttämääni aikaa tarkemmin ylös tietyltä ajanjaksolta. Päädyin kirjaamaan muitakin tekemisiäni, koska halusin ylös sen, miksi joinakin päivinä ei tullut ollenkaan kirjoitettua. (Ihan kaikkea en toki laittanut tähän). Miten yhdistää kokopäivätyö ja kirjoittaminen? Olisiko jotain tehtävissä, että aikaa järjestyisi enemmän? Viikon tavoite oli kirjoittaa yksi kokonainen uusi luku.

2.10. Maanantai

klo 11.15 Herätys. Hups, aika myöhään. Takana on viikonloppu Jyväskylässä ja matkaväsymys vähän painaa, mutta olo on kirjallisesti inspiroitunut. Ja mikä parasta, on vapaapäivä! Tänään ehtii kirjoittaa.
klo 12.00 Pyykkikone päälle. Syön aamiaista (jos tätä enää aamiaiseksi voi kutsua) ja samalla lueskelen Kirjoita kosmos: Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen teosta. (2006, Suomen tieteiskirjoittajat, toim. Anne Leinonen).
klo 12.30 Laitan pyykit kuivumaan ja toisen koneen pyörimään. Keitän teetä ja jatkan lukemista. Pasi Ilmari Jää…

Hvitträskin maisemissa

Kuva
Viikon kirjallinen saldo: yksi puolikas, uusi luku. Oli ihanaa kirjoittaa täysin uutta lukua edellisten korjailun sijaan. (Minulla on paha tapa jäädä jumiin lukemaan ja viilaamaan edellistä tekstiä, kun olen aikeissa jatkaa eteenpäin ja sitten en meinaa koskaan päästä eteenpäin, kun hion yksittäisiä lauseita, joita voisi hioa sitten kun ensimmäinen versio on valmis.) En ole ehtinyt kirjoittaa luvun toista puolikasta, mutta minulla on selkeä mielikuva siitä.


Sunnuntaina kävin retkellä Hvitträskissä. Ihania maisemia ja mielenkiintoinen kotimuseo tämä Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin suunnittelema erämaa-ateljee, johon sisustusta ovat suunnitelleet mm. Loja Saarinen ja Eliel Saarinen itse. Ehdin mukaan opastetulle kierrokselle, mikä oli oikein kiinnostava ja täynnä porukkaa.

Hvitträsk sijaitsee upealla paikalla korkealla kalliolla, josta oli hienot näkymät järvelle. Museokortti on minulla lisännyt museoissa käymistä paljon.



Viime aikoina luettua

Kuva
Jokin aika sitten valittelin, että löydän jatkuvasti mielekiintoisia kirjoja, jotka ilmestyvät kotiini. Oikeasti tämä ei ole valituksen aihe, päinvastoin: on mahtavaa, että on niin paljon kiinnostavia kirjoja! En ole viime aikoina juuri kirjannut blogiin lukemisiani, mutta tässä muutamia syksyn ja loppukesän lukukokemuksia:


 Helena Waris: Linnunsitoja (Otava 2017, kirjastosta)

Tykkäsin hirmuisasti Vuoresta, joten halusin lukea Warikselta lisää. Linnunsitojassa liikutaan tulevaisuuden dystopiassa, jossa Konehallinto on ajanut ihmiset ahtaalle ja ihmiset asuvat Kuiluissa maan alla. Nouseva merenpinta syö saaristoa, mutta syrjäisellä majakkasaarella sinnittelee vielä vastarintaliikkeen jäseniä, kyyhkyslakka apunaan. Zemi päätyy saarelle ilman veljeään, joka jää manterereelle. Merisää on armoton, ja saari karu. Kirja on lyhyt ja paljon jää selittämättä, mutta tunnelma on voimakas ja tarina vei mukanaan. Onkohan kirjalle tulossa jatkoa? Lukisin kyllä.


Kirsti Kuronen: Paha puuska (Karisto 2…

Piilota kirja - tai löydä se

Kuva
Tänään on kirjanpiilotuspäivä! Goodreads täyttää kymmenen vuotta ja sen kunniaksi Goodreads ja Kirjakeijut ovat lyöttäytyneet yhteen Hide a Book Day -tapahtuman merkeissä.

Pakko sanoa, että olin yllättynyt siitä, että GR on vasta kymmenen vuotta vanha! Jotenkin kuvittelin, että sivusto on ollut olemassa iät ja ajat.

Kirjakeijujen idea on saman tapainen kuin Book crossingissa: kirjoja jätetään muiden löydettäviksi erinäisiin piiloihin (ehkä ei kuitenkaan kannata piilottaa liian hyvin). Löydetyistä ja piilotetuista kirjoista kannustetaan jakamaan kuvia. Itse törmäsin kirjakeijuihin ensimmäisen kerran Worldconissa. Nyt päätin itsekin osallistua piilotuspuuhiin.

Päätin piilottaa ainakin Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää, joka on aivan hulvaton kirja ja yksi suosikeistani. Ylipäänsä olen aina pitänyt Moersin kirjoista, tussipiirroksista ja erityisesti hänen alter egostaan kirjailija-krokotiilista Hildegunst von Mythenmetzistä. Kiinnitin kirjaan infolapun ja askartelin sen p…

Mitä näette, kun kirjoitatte?

Hyvää alkanutta syksyä! Lehdet kellastuvat ja aamuisin tekee jo mieli pistää pipo päähän.

Olen miettinyt viime aikoina kirjoittamiseen liittyviä visuaalisia mielikuvia tai mielikuvittelua. Usein, kun kirjoitan, näen tapahtumat mielessäni. En aina, mutta joskus ne soljuvat edessäni kuin filminä. Varsinkin kävelyillä saatan nähdä tapahtumat henkilöiden eleitä myöten kuin tv-ohjelman kohtauksena. (Paperille ne eivät tosin useinkaan tule juuri sellaisina.)

Tämä ei käsittääkseni ole mitenkään poikkeuksellista kirjoittaville ihmisille - monet näkevät tapahtumia mielessään kohtauksina tai kuvina. Saatan nähdä melko yksityiskohtaisesti esimerkiksi henkilöiden asunnot ja niiden sisustukset, vaikka niitä ei mainittaisi tekstissä. Pinterestissä ehkä enemmän etsin mielikuvaani sopivia kuvia kuin kuvia joista voisin saada mielikuvia.

Joskus taas kun teksti virtaa vaivatta näppäimistölle, teksti vie mukanaan enkä ehdi "nähdä" mitä tapahtuu, mutta jos minulla on luppoaikaa, filmit alkavat …

Kirjatraileri ja sen tekemisestä

Kuva
Hylättyjen lasten kaupunki julkaistiin viime keväänä, mutta vasta kesällä aloin vakavasti harkita kirjatrailerin tekoa. Ajattelin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja aloitin projektin heinäkuussa.

Suunnittelua

Ihan aluksi päätin tutustua erilaisiin kirjatrailereihin, koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta niiden tekemisestä. Kirjatrailereita löytyy jonkin verran sekä kirjailijoiden itsensä että kirjavinkkaajien tekeminä. Etsin videoita youtubesta ja lisäksi tsekkasin joitakin lempikirjojani ja katsoin, onko niistä olemassa traileria. Keskustelin kaverin kanssa, millainen olisi hyvä traileri.

Espoon kaupunginkirjaston lastenkirjastotyön blogista löytyy Kirjatrailerin tekijän työkalupakki. Se on tarkoitettu Applen ohjelmilla tekeville, joten minulle siitä ei niiltä osin ollut hyötyä, mutta muuten siellä on hyviä perusvinkkejä.

Seuraavaksi selailin omaa kirjaani ja mietin, mitä kohtia sieltä ottaisin. Lopulta päädyin siihen, että en ota ihan tarkkoja lainauksia. Piirsin…