“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Inspiraatiosta ja kirjojen bongausta

Alkuviikon vimmattu kirjoittaminen muuttui loppuviikolla hillitymmäksi.

Kirjoittajan on toki kirjoitettava myös silloin kun erityistä inspiraatiota ei ole, jos haluaa saada joskus valmista. Mutta on ihana tunne, kun kirjoittaminen tuntuu sujuvan vaivattomasti. Ei se tarkoita, että teksti olisi tällä tavoin syntyessään valmista - syntyi se helposti tai vaikeasti, se tulee vaatimaan editointia. En myöskään halua mystifoida kirjoittamista, vaikka olenkin ollut viikon jonkinlaisessa flowtilassa, jota en osaa selittää.

Vaikka en aina tiedäkään, mistä ideani tulevat, tiedän, etteivät ne synny oikeasti tyhjiössä ja tupsahda päähäni leijailtuaan alas jostakin inspiraatiopilvestä. Kaikki ympärillä vaikuttaa, huomasi sitä tai ei, vähintään jossakin alitajunnassa. Ehkä inspiraatio onkin vain kasautuma otollisia olosuhteita. Hyvä fiilis, energiaa, aikaa, itseluottamusta: minä osaan tämän. Ihan putkeen kaikki ei kyllä ole mennyt: huomasin jatkaneeni kirjoittamista vanhaan versioon. Vähän mietin, että enkö minä muka kirjoittanutkaan sitä yhtä kohtausta. No, kirjoitin, mutta ei ihme, ettei sitä näy, koska editoin vanhaa varmuuskopiota!

Toisaalta mikään flow ei auta, jos ajallisia tai muita fyysisiä edellytyksiä kirjoittaa ei ole. Tällä viikolla on riittänyt kaikenlaista: töitä, metalligrafiikkaa, Kaunotar ja hirviö, asioiden hoitamista. 

Perjantaina ehdin kuitenkin kaupungille ja tekemään kirjabongauksia. Ja miten sydäntä lämmittikään nähdä oma kirjansa päätyneenä kirjaston hyllyyn ja kirjakauppaan, edes yhteen sellaiseen. Hyvässä seurassa ollaan!




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kirjoitan ja leijun

Viimeiset päivät olen kirjoittanut kuin vimmattu. Projekti SL:ään on ilmestynyt kahdessa päivässä pari tuhatta sanaa. Olen rientänyt töistä kotiin ja avannut koneen, matkalla olen kirjoittanut lukuja päässäni. Näen kohtauksia mielessäni ja kuulen dialogin pätkiä päässäni.

Pitkästä aikaa näen selkeästi mielessäni, mitä olen tekemässä. Kirjoitan enkä tiedä kirjoitanko minä vai kirjoittaako teksti minua, ehkä molempia.

Tätä tahtia olen kirjoittanut viimeksi silloin kun... kirjoitin Siilin kuolemaa? Asuin Oulussa ja kirjoitin yömyöhään, välillä katsoin verhojen raosta naapuritalossa asuvan kaverini ikkunan suuntaan. Jos hän oli sammuttanut valot, minunkin oli viimeistään aika mennä nukkumaan.

Lisääntyvä valo ei voi olla syy, sillä yleensä keväällä valo ahdistaa minua tiettyyn pisteeseen asti. Luulen, että syynä voi olla se, että pitkästä aikaa minulla on fyysisesti paljon energiaa eikä väsytä. Yöt ovat aina olleet luovimpia aikojani. Keitän teetä ja kirjoitan, sytytän kirjoityskynttilän ja musiikki soi. Leijun.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Arvonta on päättynyt!

Kiitos kaikille Hylättyjen lasten kaupunki -arvontaan osallistuneille! Arvonta-aika päättyi eilen.

Netin arvontakone suosi tällä kertaa nimimerkkiä M. Onneksi olkoon! Otan voittajaan yhteyttä sähköpostitse.

Mukavaa alkanutta viikkoa myös muille. :)

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Valaan kokoinen meri

Tänään ei tarvitse mennä töihin. Tänään mm....

- kylvetän orkidean
- pesen pyykkiä
- siivoan
- kirjoitan, ehkä
- kuuntelen tätä, kuten olen kuunnellut joka päivä tällä viikolla:



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Harry Potter and the Philosopher's Stone Concert

Lauantaina pääsin katsomaan Harry Potter ja Viisasten kivi -elokuvan konserttia. Konsertissa Vantaa Pops Orchestra soitti John Williamsin säveltämän elokuvan soundtrackin jokaisen nuotin. Leffa pyöri taustalla.

Harvoin olen päässyt osallistumaan mihinkään fanitustapahtumaan, ja sellainen tämä hiukan oli, vaikka ei ehkä tavallisimmasta päästä. Moni katsojista oli myös pukeutunut teeman mukaisesti.

Hetken päästä unohdin, että musiikki tulee livenä, se kuulosti niin virheettömältä. Uskomattoman hienoa musiikkia ja taitavia soittajia. Ja elokuvakin oli parempi kuin silloin kun sen näki ensimmäisen kerran. Ehkä en suhtaudu siihen aikuisena niin tinkimättömän kriittisenä ja ajattele koko ajan että tuokin on ihan väärin! Kaiken kaikkiaan kiva kokemus.

PS. Kirja-arvontaani ehtii vielä osallistua!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Kirja-arvonta!



Haluaisitko lukea Hylättyjen lasten kaupungin, mutta et ole vielä saanut sitä käsiisi? Arvon blogissani yhden kirjan ja sujautan mukaan muutaman kirjan maailmaan sijoittuvan kortin.



Voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Jos blogistasi ei löydy sähköpostiosoitetta, jätä se myös kommenttiin, sillä otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla. Jos et pysty jättämään kommenttia, voit osallistua myös lähettämällä sähköpostia yhteystiedot -välilehdeltä löytyvään osoitteeseeni.

Arvonta-aika päättyy 13.3. klo 18.00

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Työhuone

Jokin aika sitten kirjoittajat esittelivät blogeissaan työhuoneitaan. Vaarna aloitti kertomalla unelmien työhuoneestaan täällä, ja sittemmin esimerksi Jenna Kostet esitteli omaansa täällä ja Afeni täällä. Myös Kahvia ja kirjaimia blogissa tartuttiin aiheeseen. Varmasti jokunen meni ohi, joten ilmianna työpisteesi kommenteissa, on mielenkiintoista nähdä miten muut työskentelevät! Työtapoja on niin monta kuin kirjoittajaakin. Jotkut kirjoittavat kotona, joillakin on oikea työhuone, jotkut kirjoittavat ulkona ja kahviloissa, koko kaupunki työhuoneenaan.

Pistin oman työtilani uusiksi vähän aikaa sitten. Olen aikojen saatossa kirjoittanut monenlaisissa paikoissa.  Perus työpöytä + hyvä tuoli tai keittiönpöytä on minusta toimivin. Lattialla kirjoittaminen oli ehdottomasti huonoin vaihtoehto. Muuttaessani Oulusta Helsinkiin jätin lähes kaiken omaisuuteni taakseni ja elin jonkin aikaa ilman huonekaluja, joten lattia tuli tutuksi. Minulla oli joskus siitä kuvakin blogissa, mutta se on kadonnut jonnekin.


Minun nykyinen "työhuoneeni" on oikeasti työnurkka, mutta se on kivasti ikkunan ääressä. Keväisin ja kesäisin ulkoa kuuluu uskomaton lintujen konsertti. Tätä ikkunaa ei tosin saa auki, koska ikkunalauta toimii työpöydän jatkeena ja siinä on kasta taustatutkimuskirjoja ja tuttujen kirjailijoiden teoksia.

Uusi työpöytäni on ihana. Se on hiukan korkeampi kuin edellinen, ja ennen kaikkea levempi ja syvempi, niin että siihen mahtuu enemmän asioita ja näppäimistökin mahtuu kunnolla pöydälle. Siinä on myös kolme söpöä lipastoa. Työpötä on Ikeasta. Istuimena minulla on satulatuoli, joka olisi vallan ergonominen, jos en yrittäisi istua siinä väärin. Tarvittaessa pöydällä mahtuu myös kirjoittamaan käsin tai pitämään teekuppia.

Teekuppi! Olennainen asia kirjoittavalle ihmiselle, eikö? Useimmiten juon kuusenkerkkäteetä tai inkivääriteetä. Kuvasta puuttuu uusi ostos, teehaudutustiimalasi. Pöydältä löytyy myös orkidea, kliseinen mutta itselleni tärkeä tsemppikortti, kynttilä, kynäteline. Keskusyksikkö on piilossa pöydän alla, samoin siellä majailee johtohelvetti, jota ei kannata tutkia tarkemmin. Jos jollakin on vinkkejä johtojen taltuttamiseen, saa kertoa.

Liitutaulu on myös olennainen osa. Sille on hauska kirjoittaa muistiinpanoja. Siellä on jo ainakin vuoden ollut kaksi sanaa, joista minun on pitänyt kirjoittaa. Että en tiedä toimiiko se. Mutta eipähän ainakaan unohdu.

Kuvassa ei näy tulostin ja skanneri ja kansiot, joissa säilytän tulostettuja varmuuskopioita.

Siististä työhuoneesta on itselleni iloa, mutta loppujen lopuksi työpiste luo vain puitteet. Kirjoittajan tärkein työhuone on hänen päänsä, luulen, ja se on itselläni hyvin usein kaaoksen vallassa.